Reissuraportti Telia 5G-areenan vierailusta 3.4.2019

Tiedäthän sen tunteen? Se kutina vatsanpohjassa, kun näet betonisen bulkkikaman kutsuvan huudon. Kun aistit pimeimmän nurkan bajamajojen suloisen kutsun. Kun nenääsi leijailee vastakasteltujen mikromuovien tuoksu. En minäkään. Onneksi tämän kaiken päälle oli sentään saatu Veikkausliigan avauskierros 2019.

Minuuttia vaille neljä olivat kaikki uhkarohkeat kannattajat pakattu Jalon bussiin Suomen upeimman kaupungin Tuomiokirkon pihalla. Näin ollen voitimme heti lähdössä yhden minuutin. Tuo minuutti tosin menetettiin jo Hämeenkadulla, kun nimeltä mainitsemattoman kannattajan puoliso oli unohtanut kotiavaimensa, joten bussi kurvasi ensimmäiselle vastaan tulevalle pysäkille häntä odottamaan. Avaimet vaihtoivat omistajaa ja urku auki kohti moottoritietä.

Ensimmäinen (ja ainoa) tauko pidettiin Kivihovilla. Sovittiin pituudeksi kymmenen minuuttia. Koko porukka halusi luonnollisesti olla ajoissa Hesoissa toivottamassa liigakauden tervetulleeksi. Lähes koko porukka piti tuosta ajasta kiinni. Harmikseen porukassa liikkuessa se ei riitä, ja näin ollen seitsemän lisäminuutin odottelun jälkeen myös vanhempi kaarti muisti missä bussimme on. Kerrottakoon tähän väliin jopa aasialaisturistin yrittäen bussiimme ennen omiamme. Hänet ohjasimme kuitenkin ystävällisten turistien matkaan.

Saavuttuamme tutkimusmatkailija Nils Otto Gustafin nimeä kantavan kadun jäähallille vastassa oli ystävällismielisiä keltaliivejä. Ei niitä, jotka protestoivat Ranskassa, vaan heitä, jotka ylläpitävät järjestystä. Räihä lykkäsi matkaseurueelleen otteluliput kouraan, ja siitä paineltiin elefanttimarssia kohti helsinkiläisen purjehtijamiljonäärin rakentamaan stadionia.

Noin viisikymmenpäistä vieraskannattajasektiota Helsingin herrat olivat muistaneet hyvin askeettisilla olosuhteilla ja yhdellä kioskilla. Liekö kyseessä ollut Ere Kokkosen ohjaaman vuoden 1991 herra Helsingin herra -elokuvan nimihahmon suunnittelema vierassektio, siksi pölhöläisten tavalla se oli toteutettu.

Itse matsissa laulu raikasi, sinimustat olivat hieman ottavana osapuolena ja olutkin virtasi. Plussaa alkoholittomasta oluesta. Sitä on harvemmin tarjolla stadioneilla. Se toinen olut puolestaan oli hintavaa, mutta sitä oli riittävästi.

Kun toisella jaksolla uutta kevättään elävä Mika Ojala sai mahtipassin spanski Álvaro Muñizilta ja laittoi Selectin pömpeliin räjähti vieraskannattajat suureen riemuun. Sitä riemua kesti noin minuutin. Noh se on täysin toinen tarina.

Ottelu päättyi kotijoukkueen voittoon 2–1. Tärkeintä oli kuitenkin saada liigakausi käyntiin myös vierasrepojen osalta. Aurinko helli ensimmäisen jakson, ja jengillä oli hauskaa. Kotimatkalla jälleen pakollinen pysähdys Piihovilla (ehkä kuskilla on joku diili niiden kanssa, kun haluaa siellä aina taukoilla?) ja siitä lähes suorinta tietä Turkuun. Toki matkalla piti koukata Paimion pikavuoropysäkin kautta, jotta Arttukin pääsi kotiin.

Reissun plussat

+ Jengiä vierassektiossa noin 50

+ Matkat meni ilman ongelmia

+ Mikan maali!

Miinukset

– ala-arvoiset vieraskannattajien tilat

– ottelun lopputulos

Posted in Uncategorized.