Reissuraportti Lahden vierailusta 19.4.2019

Hämeen pilkkovan 97 kilometrin mittaisen Kantatie 54:n Hausjärven kohdalla on legendaarinen Pumppuamon järvi. Tai lampi. Ehkä lammikko. No joku lätäkkö. Legendaariseksi tuo Lake Pumppuamo nousi vuoden 2019 Pitkäperjantaina. Tuolloin 30 viisasta miestä ja 3 viisasta naista lähtivät pyhiinvaellukselle Päijät-Hämeen maakuntakeskukseen. Tarinat Varsinais-Suomessa kertoivat urheiden sinimustien oriiden matkustaneen Vesijärven kupeeseen linkoamaan hunajaa mustaliiloista Kuhnureista.

Kauden kolmas vierasottelu oli vuorossa pääsiäisen rauhan laskeutuessa maille. Kuten tällä kaudella Armadan kohdalla on todettu hyväksi, matkaan lähdetti hirveän säädön saattelemana. Reissuraportin kirjoittaja oli myöhässä, ja koska kukaan muu ei tätä suostunut tekstimuotoon luoda, odotti 31 henkeä kahta myöhäisherännyttä.

Lahteen matkaaminen on sinällään jo kokemus, sillä Turusta pääsee Renkomäelle niin monia eri reittejä. Ammattiautoilijat puskevat Hämeenlinnan kautta, henkilöautoilijat kaasu pohjassa Hesaa kiertäen ja tämän reissun bussikuski valitsi Forssa – Tammela ¬– Riihimäki – Hollola – Lahti -reitin.

Ensimmäinen pysähdys pidettiin Forssassa. Forssa, tuo Suomen Södertälje, on piskuinen kaupungin pahanen 10-tien otollisimmassa paikassa. Jos Forssasta vetää harpilla puolentoista tunnin säteen omaavan ympyrän, mahtuu sen sisälle Turku, Helsinki, Tampere, Hämeenlinna ja Pori. Silti eniten julkisuutta saanut forssalainen on Sanni Grahn-Laasonen. Kuten eräs nuori nainen Autokeitaalla sanoi: ”On Forssa sentään upgrade Humppilasta.” Siihen oli helppo kiteyttää ensimmäinen pysähdys.

Koska Lahteen on kuitenkin matkaa se kolmisen tuntia, halusi hilpeä joukkomme taukoilla vielä kertaalleen. Matkanjohtajamme tarkasti karttalaukkuunsa taitellusta maantieatlaksesta seuraavaa kohdetta. Lopulta tarkan harkinnan jälkeen Hausjärven Pumppuamo-järven kupeessa oleva levähdyspaikka valittiin tuohon tarkoitukseen. Siitä löytyi kaikki, mitä suomalainen tarvitsee. Punainen kioski, vettä, mutaa ja savea, koivuja – ja kaksi puuceetä, yksi kummallekin sukupuolelle. Legendaariseksi tämän pysähdyspaikan teki luonnollisesti reissumobi-kuva, joka löytynee ohesta.

Lahteen saavuttiin hyvissä ajoin, jo ennen kuutta. Järjestyksenvalvojat olivat vastassa ja ohjasivat bussimme vierassektion taakse. Kuten Lahdessa on tapana, Kispissä paikka sijaitsee parkkialueen puoleisessa päässä vastakatsomoa. Nopeat ruumiintarkastukset ja sisälle.

Ottelussa pompittiin villisti aina 87. minuutille asti, kunnes lietolainen Tomi Kult tasoitti ottelun. Voisimmekin kysäistä Tomin vanhemmilta, että miksi muutitte Lahteen ja annoitte varsinaissuomalaisen helmen heille? Nopeasti tasoituksesta toivuttiin, ja kuten Ruudun selostaja totesi, Rumpuryhmä jaksoi mekastaa vielä pitkälle ottelun päättymisen jälkeiseen aikaan asti.

Matsin jälkeen ystävällismieliset kanttiinin tädit huusivat taikasanat. Ne kuuluivat: ILMAISTA MAKKARAA! Sitä käskyä ei kukaan jalkapallokannattaja pysty vastustamaan. Se on kuin Seireenien laulu Odysseukselle, kuin Marionin kutsu Cosettelle Victor Hugon romaanissa. Voinette vain kuvitella, kuinka hyvälle tuulelle tuo sai pari tuntia äänijänteitään äärimmilleen vieneet ja katsomossa pomppineet kannattajat. Muutoinkin täytyy kehua Lahden järjestyksen valvontaa ja kahvion henkilökuntaa. He ovat todella asiallisia ja tehtäviensä tasalla. Miellyttäviä ja ammattitaitoisia. Vielä kun itse tapahtumanjärjestäjä FC Lahti tajuaisi, ettei yksi bajamaja reilulle viidellekymmenelle katsojalle ole välttämättä riittävästi. Siltikin ottelutapahtuma jäi plussalle, kiitos juuri näiden ammattilaisten, jotka meistä pitivät huolta.

Kotimatkalla oli luonnollisesti suurempi kiire Turkuun, mitä aiemmin päivällä Lahteen. Jotenkin se vain menee niin, että maailmassa ihmiset haluavat nopeammin Turkuun kuin mihin tahansa muualle. Ja ymmärtäähän sen. Ensimmäinen pysähdys pidettiin ensimmäisessä vastaan tulevassa Salessa. Kello lähestyi yhdeksää, joten eväät oli saatava päivitettyä. Upea bussikuskimme laukoikin mahtavan puujalan kurvatessaan kaupan pihalle. – Onko teillä vihreä S-kortti? – Ei, miulla on valkoinen mersu. Noh se siitä, eväät reppuun, ja eteenpäin.

Pakollinen pysähdys oli vuorossa Forssassa. Autokeitaalla. Kuinkas muutenkaan. Nälkäisimmät rohkenivat syödä bonuskorttitarjouksessa olleen mega-aterian, kun taas suurimmalle osalle tuo tauko oli vain nenän puuteroimista ja tupakointia varten. Turkuun saavuttiin vartin yli kaksitoista lankalauantain puolella. Kaikki selvisivät reissusta, jopa tielle juosseet peurat, siksi nopeat refleksit kuskillamme oli.

Seuraavan kerran suurempaa mobia viedään eespäin toukokuussa. Tuolloin matkataan pitkälle Itä-Suomeen, läntisen Kremlin hallintoalueelle Hesaan. Lähde messiin!

 

Posted in Uncategorized.