Reissuraportti Helsingistä 8.2.2020

Kauden 2020 ensimmäinen vierasreissumme suuntautui Itä-Suomeen, jossa meitä vastassa Talin jalkapallohallissa oli Helsingin Jalkapalloklubi.
Matkaan kohti Helsinkiä lähdettiin Turun Tuomiokirkkopuistosta hyvissä ajoin ennen puolta päivää. Matkalla vaihdettiin kuulumiset, nautittiin erinnäisiä virvokkeita ja kuunneltiin kapomme koostamaa soittolistaa. Äänijänteitäkin availtiin jossain vaiheessa matkaa tapailemalla jotain vanhempia seurachantteja.

Aina yhtä arvostettu Suomen Cup ja hallipelit huomioon ottaen oli Interin kannattajia paikalla ihan kohtalainen määrä. Alkuun Talin hallissa oli hiljaisempaa kuin Turun tuomiokirkossa, eikä miljoonan ihmisen talousalueelta ollut ainakaan pelin alkuun mennessä vaivautunut paikalle kuin aivan maksimissaan parisataa ihmistä. Pelin vanhetessa kummankin joukkueen kannattajat heittelivät omia laulujaan ilmoille, ja hallissa oli aistittavissa ainakin jonkinlaista tunnelmaa.

Oluenmyynti loisti Talinhallissa poissaolollaan, joten tauolla moni suuntasi kohden Talin parkkipaikalla olevaa bussiamme jonne kaukaa viisaana olivat jättäneet omia virvokkeitaan. Ilmeisesti HJK:lle eivät peliiin saapuneiden ihmisten eurot kelpaa, kun moista palvelua ei oltu paikalle saatu.

Inter aloitti ottelun hyvin ja oli ensimmäisellä puoliajalla selvästi aktiivisempi joukkue. Valitettavasti heti alussa Matias Ojalan hankkima ja Alvaro Munizin antama rangaistuspotku epäonnistui pallon osuessa tolppaan, eikä hallinta näin realisoitunut maalien merkeissä.

Toisella puoliajalla HJK käänsi onnistuneiden vaihtojensa myötä ottelun hallinnan itselleen. HJK:n johtomaalinkaan jälkeen ei vieraskannatus lainkaan lamaantunut vaan hallissa kaikui edelleen lähinnä vieraskatsomon kannustus.

Erikoismaininta Talin jalkapallohallin matalalle katolle, johon osui lähes puolet molempien joukkueiden purkuroiskaisuista. Yksi syy pitkään listaan lisää, minkä takia jalkapalloa ei pitäisi pelata hallissa.

Helsingissä ei ainakaan kärsitä resurssipulasta, kun rauhallista vierasryhmää vahtimaan oli värvätty useita ratsupoliiseja. Myös järjestyksenvalvojat olivat hereillä, kun seuran toimihenkilön kävellessä joukkueen luokse pelin jälkeen koki järkkäri tehtäväkseen yrittää estää tämän. Toivottavasti tienasi monta ylijäämämakkaraa lisää tästä uroteostaan.

Tästä reissusta ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Helpotuksen tunne oli suuri bussin kaartaessa takaisin Hämeenkadulle ja lauantai-ilta Turun päässä olisi vihdoin valmis alkamaan.

(Juttu: Juipe)

Posted in Uncategorized.